Matkustettiinkin La Pazista Copacabanaan paikallisbussilla. Bussin kunto oli mita oli ja 2,5 unnin matka tuntui kestavan. Maisemat olivat mahtavat noustessamme Titikaka jarven alueelle. Copacabanasta saatiin ihan kiva hostelli ja hostelli jarkkas liput seuraavan paivan Isla del Sol reissulle. Saarella oli inkojen polkuja ja raunioita seka kaytiin katsomassa missa aurinkojumala syntyi ja loi auringon ja inkat tulivat maan paalle.
Otettiin matkatoimistosta matka Copacabanasta Cuscoon. Suunnitelmaan mukaan mentaisiin pikkubussilla rajalle ja rajan jalkeen pikkubussilla Punoon ja sielta sitten hyvalla turistibussilla Cuscoon.
Olikin hieman mielenkiintoinen reissu. Bussin piti tulla hakemaa hotellilta englantia puhuvan naisen kanssa mutta mukana olevat tyypit eivat puhuneet englantia. Noh, hyppasimme kyytiin koska aika ja paikka tasmasivat.
Bolivian puolella haettiin leimat passiin ja Perun puolella taytettiin laput pimeassa koska sahkoja ei passitoimistossa ollut. Lahestyva ukkosmyrsky oli ne kai vienyt.
Odoteltiin rajan toisella puolella matkatoimiston tyypin kanssa bussia, mutta taaskin tuli vain minibussi. Silla mentiin sitten laheiseen kylaan ja hypattiin paikallisbussiin vaikka lippumme olivat turistiluokan bussiin. Silla matkattiin parin tunnin matka Punoon. Matka oli aika rytyyttamista, rinkat oli sidottu katolle ja bussi oli aivan taynna. Jalkatila oli aika olematon. Ulkona satoi, ukkosmyrsky oli aika lahella. Opas oli meidan mukanamme viela.
Paastiin Punoon ja oppaan mukaan seuraava bussi lahtee terminaalista joka on parin korttelin paassa, kortteleita oli ainakin 5. Oppaan mennessa hakemaan meidan turistibussilippuja, hanen ilmeensa oli vakava kun bussiyhtion virkailija sanoi jotain. Sitten opas katosi johonkin ja jaimme odottamaan. Kello oli jotain 20:00 ja bussin piti lahtea 20:40, tosin bussiyhtion seinalla olevassa aikataulussa oli tieto etta bussi lahtisi 21:30. Opas pálasi virkailijan kanssa ja kirjattiin nimemme listaan varaten samalla paikat, mutta eipa vielakaan turistibussia nakyny, vaan jouduttiin toiseen bussiin, joka meni Juliaca. Juliacassa pitaisi vaihtaa sitten taas bussia, mutta talla kertaa oikeeseen.
Matkatoimiston henkilo jatti meidat pahoitellen ja nyt mukaan matkaan lahti bussiyhtion virkailija. Selvisi etta varsinainen bussi oli hajonnut. Tungettiin tayteen bussiin rinkkojen kanssa ja voitte arvata etta jokseenkin ahdasta oli.
Juliacassa odoteltiin ensin ihan autiossa paikassa keskella kahta tieta. Onneksi oli muitakin matkailijoita samassa jamassa, niin ei tarvinnut yksin odotella. Sitten meita kaskettiin siirtymaan muualle eli bussiyhtion toimiston eteen ja odoteltiin taas. Onneksi sade laantui. Kello oli jotain 22.
Bussi, joka vihdoin tuli oli oikean bussiyhtion bussi mutta sen taso oli surkea. TV:ta ei ollut, wc ei toiminut (vaikka kaytettiinkin sita, kun kuulemma toimi virkailijan mukaan), kattoluukku ei meinannut menna kiinni (vakivalloin sen sai kii). Lisaksi bussissa oli kylma mutta onneksi otimme makuupussit mukaamme.
29.10. Cuscoon saavuttiin 5 aikoihin, matka oli kestanyt 12 tuntia 10 tunnin sijaan. Tuntui kyllakin pidemmalat. Cuscossa oli heti perskarpaset tarjoamassa hostellia. Meinattiin ottaa yhdelta mutta lupausten vastaisesti, varmistussoiton jalkeen ei loytynytkaan tilaa vaan se tarjosi jotain muuta. Emme suostuneet muualle vaan dumpattiin tyyppi pois ja mentiin omin pain etsimaan hostellia. Taksikuski meinasi kusettaa kun toisen taksin kaverit maksoi 10 solea ja me oltiin asemalla sovittu 6 solea. Tietty tama toinenkin halusi 10 solea mutta ei maksettu. Kaytiin pari hostellia lapi ja loudettiin n. 3e per paa maksava sopiva hostelli.
Nukuttiin pari tuntia ja lahdettiin vertailee Machu Picchun matkoja. Hotellin yksi tyontekija toimi matkatoimistossa ja kolmen toimiston vertailussa se voitti. Homma jarjestyi sikali hyvin myos etta samalla otettiin yksityinen reissu Cuscon nahtavyyksiin, opas reissulle, liput Nascaan huomisen Machu Picchun reissun jalkeen. Saadaan jattaa rinkat tanne ja reissun jalkeen tuovat ne juna-asemalle ja lisaksi kuljettavat meidat bussiterminaaliin. Aamulla hakevat hostellilta matkaan.
Tanaan kaytiin Saqsaywamanilla, jossa oli Inkojen rakennelmien suuret rauniot. Opas kertoili hyvin asioita. Raunioissa aivan uskomattoman hienosti veistettyja kivia ja kivet olivat toistenssa paalla tiiviisti muotoon sarmatty siten etta saumoissa ei ollut juurikaan rakoa. Ei oikein voi uskoa etta sen aikasilla tyokaluilla olisi saanut niin siistia jalkea tehtya. Mm. linnunkuvio oli sijoitettu siten etta kesapaivantasauksen aikaan (tms.) kuvio valaistuu kahden portin kautta.
Seuraavana kohteena oli Q´enqo jossa Inkat uhrasivat ongelmien (maanjaristys, tulvat, huono sato jne) ihmisia ja laamoja. Paikka oli luonnon luola, jossa sisalla oli veistetty alttari ja muutama istumapaikka. Ulkona oli iso falloksen symboli jota reunusti muuri ja muurissa oli kolot joihin istutettiin muumiota. Inkat keraantyivat muistelemaan muumioiden kanssa kuinka mukavaa niiden kanssa on ollut ja toivoivat viisauden siirtyvan heihin.
Kolmantena kohteena oli Pukapukara jota Inkat kayttivat tullina Cuscoon ja Cuuscosta pois. Inkatrail lahtee aina Cuscosta ja paatyy Machu Picchuun.
Neljantena oli Tambomachay, jossa oli vesikanaaleja. Siella oli myos paikka jossa vesi virtasi altaaseen ja siita taas toiseen altaaseen. Tarinan mukaan vesi poistaa ryppyja ja veden alkulahdetta ei tiedeta. Paikalla oli myos taas paikat muumioille.
Kaytiin myos laamavillatehtaassa jossa opastettiin kuinka tunnistaa alpakkavaarennos. Hinnat olivat varsin huimat Bolivian hintoihin verrattuna. Cusco tosin on turistirysa ja kallis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti