Oli aikamoiset rajamuodollisuudet, tuli venaja mieleen. Ensin piti jonottaa Paraguayn puolella passinleimausluukulle ja luovuttaa passi sinne. Sitten odottaa passinkirjaamisluukulla, josta sai oman passinsa takasin. Taman jalkeen siirryttiin Argentiinan puolelle maahantuloluukulle johon ilmoitettiin istumapaikat bussissa ja mika bussiyhtio seka luovutettiin passit taas sinne. Bussikuski selitti meille etta han tuo ne sitten takasin kun kaikki on kaynyt kirjautumassa ja meidan pitaa seuraavaksi hakea matkatavaramme ja menna matkatavaratarkastukseen. Ymmarrettiin hyvin olosuhteisiin nahden etta ei osata espanjaa..
Haettiin omat rinkat matkatavarakasasta ja jonotettiin aika kauan tarkastukseen, jotain reilu puoli tuntia. Itse lapivalaisu oli nopea operaatio ja paastiin vihdoin bussiin.
Vajaan 10km ajon jalkeen meidat komennettiin taas ulos nayttamaan passia ja kasimatkatavaroita. Nyt viranomaiset tai rajasotilaat (heilla on aseet..) penkoivat kasimatkatavaralaukkuja. Tarkastus sujui ongelmitta vaikka mullakin oli laakkeita pienen nuhan ja kurkkukivun takia. Kameraa se virkailija tutkaili jostain syysta, onneks ei takavarikoinut..
Bussissa oli kuuma huolimatta ilmastoinnista, ulkona oli taas yli 30 astetta. Tarina voi vahan pomppia koska kirjoitan tata kannykkaan muistiin, kun ei jaksa kirjaakaan lukea...
Argentiina tuntuu maaseudultaan ehka miellyttavammalta kuin koyhemmat maat. Nakyy tosin taallakin rotteloita mutta ei ehka niin paljon. Lehmat ja muut maatilojen elaimet kavelevat vapaasti pitkin ja poikin. Mistahan paikalliset tunnistavat omat elikkonsa. Villikoiria on nakyny kans koko reissulla tosi paljon seka villikissoja eri puistoissa.
Formosasta n. 30 min ajon jalkeen bussimme pysaytettiin taas. Pari aseistettua sotilaannakoista tuli bussiin ja tarkastivat hattuhyllyt, matktavaroista tai passeista eivat olleet kiinnostuneet. Onkohan joku rikkollinen karannut ja tarkastivat kasi virka-aseella onko se piiloutunut hyllylle... Tata menoa jatkoyhteyteen ehtiminen on vain unelmaa.
Noni, nyt selvini vahan mista pysaytyksessa oli kyse. Ilmeisesti matkustajaluettelossa on ylimaarainen nimi. 11.9.2006 oli tullut voimaan saannos matkustajalistoista. Taman takia saattoi rajallakin kestaa tosi kauan. Meidan jalkeen tullut bussi selviytyi paljon nopeammin.
Hassua oli kun kuski tuli mouhoamaan jotain ylakertaan jossa matkustimme. Saimme selvaa sen verran etta motkotti siita, etta meren takaiset eurooppalaiset vieraat myohastyvat bussista sen takia etta ihmiset ei osaa tehda asioita oikein tms. Arvattiin etta kyseessa oli brittipariskunta koska he olivat kertoneet matkaavansa jatkoyhteydella saltaan. Voi olla etta kuski oli yrittanyt soittaa jatkoyhteydelle etta venttaavat eika ollut onnistnut. Vaihdettiin myohemmin muutama sana brittipariskunnan kansas ja nain asia olikin.
Meidan pakoissa oli se huono puoli etta virtsan haju wc:sta tulvahteli ajoittain. Iloittiin siita kun tuoksu olikin jotain muuta, ehka raikkaampi. Hyva siivosivat vessan. Ilo ei kestanyt kauaa koska tuoksu voimistui voimistumistaan ja alkoi kirvella silmia, kurkkua ja aiheuttaa yskimista. Paikalliset alkoivat kans oireilla ja bussi pysaytettiin. Oltiin pihalla jonkin aikaa ja jatkoimem taaas matkaa. Arvelumme mukaan kyseessa oli vuoto joko ilmastoinnin jostain aineesta tai vessa desinfiointiin kaytettavan aineen vuodosta. Joltain kloridilta haisi. Vaikka haju lieveni vahan pysahdyksessa niin silti oli pakko hengittaa lapi liinojen ja paitojen. Ma olin ottanut ohuen pyyhkeen kuivumaan bussiin ja nyt se toimi hengityssuojana vallan mainiosti. Hyvaa tapauksessa oli se etta nena aukeini oikein hyvin eika tukkoisuutta enaa tuntenut. Kiitos El Pulqui.
Pahasti nayttaa silta etta yo Resistenciassa on todennakoinen. Bussi, jonka tiedettiin lahtevan Saltaan lahti 20min sitten tata kirjotiettaessa. Matkaa Resistenciaan on viela 26 km.
Ja niinhan siina sitten kavi etta ei ehditty Saltan bussiin. Tai yksi olisi kylla mennyt mutta se oli taynna eika rahallakaan loytynyt kuutta paikkaa. Oltiin jumissa Resistenciassa ilman paikallista valuutta tai oli meilla vahan mutta ei tarpeeksi takseihin. Loydettiin kylla pankki, joka oli kiinni ja pankkiautomaatti joka oli rikki. Rahanvaihtopisteita ei ole muita. Info kertoili etta jenkkitaalat vois kayda taksissa. Niita meilla ei ollut kuin 50. Noh, ostettiin kuitenkin liput huomiseen Saltan bussiin. Mietittiin mita tehda ja valaytettiin myos asemalla oleilua hotelli/hostellimatkailun sijaan. Rahaa olisi mutta vaaraa valuuttaa.
Mentiin neuvottelemaan taksien kanssa. Hyvin onnistuttiin vaikka espanjankielen taito on vahan surkea. Saatiin kaksi taksia heittamaan 20 dollarilla meidat hotellille. Tosin, toinen taksi oli ilman kylttia eli pimea taksi. Virallisen taksin kuljettaja tunsi taman pimean taksin kuljettajan. Uskallettiin lahtea. Pimeassa taksissa soi raskasmusiikki jonka sanat kertoivat marihuanasta ja kokaiinista. Mukavaa... ei tiedetty missa taksi ajaa kun ei saatu edes karttaa infosta.
Paastiin hotelliin ja kuljettajat eivat huijanneet pahasti vaan antoivat 60 pesoa takaisin 50 dollarista. Oltais tyydytty tassa tilanteessa 50 pesoonkin. hotellista loytyi onneksi vapaat huoneet. Majotus maksaisi 15 pesoa eli jotain 5e per paa ja sijainti on aivan keskustassa.
Kesken sisaankirjautumisen pieman taksin kuljettaja tuli sisalle ja toi viela 20 pesoa lisaa!! Oltiin vahan etta mita hittoa. Brittipariskunta oli samassa hotellissa ja ne maksoi 70 pesoa yhdesta taksista ja me 70 pesoa kahdesta. Perjantai 13. epaonni oli paattynyt. Taytyy nostaa hattua taksille, joka tuo asiakkaiden jo mentya pois lisaa vaihtorahaa..
Illalla kaytiin syomassa. Otettiin Ilkan kanssa puoliksi valtava pitsa, jossa oli koko pitsan alueella minuuttipihvin paksuinen lihapihvi(!), tomaattia, kinkkua, juustoa alyttomasti ja paprikoita. Ei jaksettu syoda aivan kaikkea. Onneksi pitsaa ei tullut otettua yksin.
Resistencia on n. 400 000 asukkaan kyla. Tata sanotaan patsaiden kaupungiksi ja sita se todellakin on. Patsaita on vahan joka kadunkulmassa.Aika rauhalliselta paikalta vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti