Last day in Singapore

Aamulla lähdettiin hotellin herkkuaamupalan kautta kohti viimeistä päivää. Herkkuaamupala ei siis todella ole herkkua, syötävää löytyy paahtoleivän (ei voita kummempaa päälle) lisäksi taikinalta maistuvia muroja. Phuh. Laitettiin tavarat kasaan ja kuunneltiin hotellin check-out -aikaan asti, josko intialaiset olisivat hiljenneet. Ja ne olivat! :)

Checkattiin itsemme ulos hotellista ja lähdettiin paremmalla onnella Marina Bay Sands-hotellin näköalatasanteelle. Ja sinne tällä kertaa päästiinkin. Oli kyllä ihan huikeat maisemat vaikka olikin vähän sumuista, näki todella kuinka iso kaupunki Singapore onkaan. Tosin siellä on aika mahdottoman kuuma (luulis, että korkealla tulee, mutta ei ilmeisesti päde tässä maassa), joten ihan mahdottoman kauaa ei siellä viihdytty.

Näköalojen jälkeen poikettiin syömään ja arpomaan mitä loppupäivänä tehtäisiin. Toiveissa oli pysytellä sisätiloissa, jotta illan lento ei olisi ehkä ihan yhtä tuskainen. Päädyttiin siis Singaporen kansallismuseoon. Mahtava pytinki tuo oli ulkoisesti. Sisällä oli tarjolla mm. Singaporen historiasta kertova audio-visuaalinen kierros, johon mentiin. Kaikille annettiin kuulokkeet sekä iPadit (tms. tabletit) kouraan ja niiden kanssa sai sitten kierrellä omaan tahtiin ja kuunnella selostusta. Nähtävää pelkästään tuossa näyttelyssä olisi ollut varmaan kahdeksi päiväksi, mutta ehkäpä tämä matkaväsymys iski ja ei kauhean tarkasti jaksettu sitä kiertää. 

Museon jälkeen lähdettiinkin sitten jo marssimaan takaisin hotellia kohti, kun oli ärsyttävä vähän reilu tunti aikaa ennen kun aateltiin lähteä lentokentälle. Matkalla saatiin vielä pieni ukkoskuuro niskaamme, onneksi päästiin yhteen kahvilaan turvaan.

Nyt sitä sitten nökötetään Singaporen lentoasemalla ja odotellaan koneeseen pääsyä. Alkaa siis olla tää reissu nähty, vielä kun selviää lennosta ja saa jalkaturvotuksetkin jonain päivänä laskemaan. :) Ihan kivaa tullakin jo kotiin välillä!


t.Sipe

Singaporen toinen päivä

Ojjoj, kun tuli nukuttua hyvin täällä hieman paremmassa hotellissa.. Paitsi meidän kerroksen himputin Intialaiset aloittivat kyllä sellaisen käytävärallin aamulla kahdeksalta, ettei mitään rajaa. Kaverit haluavat pitää huoneen ovensa auki laittamalla turvalukon oven väliin, jotta muu suku pääsee kylään ja ei jestas mikä kolina sitä syntyy.. Plus siihen päälle mahdoton intiankielinen kälätys. Oli kyllä jo lähellä, ettei aamukiukussa mennyt huutamaan shut up:ia tuonne käytävälle. No, käytävä hiljeni ja päätettiin lähteä aamupalalle. No eikö sekin ollut täynnä intialaisia. Kyseinen kansakunta todella taitaa ihannoida läheisyydentunnetta ja melua, oli meinaan sen verran tiivis tunnelma paahtoleipäkoneen ääressäkin, että me vähemmistökansat meinattiin jäädä jalkoihin. Onneksi kuitenkin loppujen lopuksi saatiin leipäsemme ja saatiin syötyä aamupalaakin jonkun verran, tosin päivä täytyi kyllä aloittaa Starbucks-kahvilasta uudemman kerran.

Starbuckseilun jälkeen päätetiin lähteä katsomaan miltä Singaporen "lomasaari" Sentosa näyttää. Metrolla pääsi kätevästi melko lähelle Singaporen suurimpaan ostoskeskukseen, josta meni Boardwalk:iksi nimitetty kulku itse Sentosaan. Sentosa on kyllä niin tekemällä tehty ja rahastavat siellä kyllä kaikesta mahdollisesta.. Jotta pääsi itse saarelle, piti maksaa sisäänpääsymaksua. Se tosin ei ollut kallis, paikallisen dollarin per pää, mutta siitä huolimatta. Sentosassa päätettiin mennä katsomaan maailman suurinta akvaariota. Oli kyllä ihan hieno, siellä köpöteltiin lasiputkissa ja kalat uiskentelivat ympärillä. Oli vaan kyllä sielläkin melkoinen tungos (onneksi oli kunnon ilmastointi!), ettei kaikkea meinannut nähdä. Tärkeimmät kuitenkin katsastettiin kuten meduusat, hait, delfiinit ja Nemo-kalat.

Akvaariossa vierähtikin parisen tuntia ihan kepeästi, jonka jälkeen lähdettiin etsimään ruokapaikkaa läheiseltä ostarilta. Siinä kohtaa todettiin kellon olevan jo niin paljon, että oli aika lähteä kohti paikallista ykkösnähtävyyttä, Marina Bay Sands (tms) -hotellin kattoterassia, joka siis on melkoisen korkealla. Lähdettiinkin suunnistamaan metrolla sitä kohti ja päästiin perille ihan hulppeaan ostoskeskukseen, joka on hotellin alakerrassa (paikalla mm. Guccit, Rolexit ja muut halpismerkit). Ja juuri kun saavutimme metrotunneleitten jälkeen maan pinnan, totesimme melkoisen ukkosmyrskyn alkaneen. Eipä sitä sitten viitsitty lähteä kaatosateessa ulkoilmatasanteellekaan, vaan käännyttiin kannoillamme ja päätettiin jättää tuo vierailu huomiselle. Ihan hyvä ratkaisu varmaan, koska vesisadetta ukkosen kera riittikin sitten muutaman tunnin.

Hotellille kun päästiin, otettiin vähän lepoa, olihan sitä varmaan 6 tuntia mentykin pitkin Singaporea. Sitten mentiin etsimään ruokaa läheisiltä kulmilta ja ruuan jälkeen pakkailtiin laukut valmiiksi odottelemaan huomista kotilentoa. Täytyy vaan huomiseksi päiväksi kehitellä jotain ohjelmaa näköalatasanteen lisäksi, mieluusti jotain viileää, täällä kun lämpötila huitelee varmaan tuolla yli 30ssä joka päivä.. :) Huomenna siis luvassa loman viimeinen päivä ja iltasella nokka kohti Suomenmaata.


t.Sipe

Singaporen kiertelyä

Saatiin kuin saatiinkin huone hotellista, joka varattiin. Pahoittelut esitettiin mutta ei kovin vakuuttavasti. Palattiin vielä asiaan, mutta vastausta ei olla vielä saatu. Kun kirjauduttiin tänne niin myös muita vieraita ohjattiin Fragrance hotelliin.... Taitaa olla hotellin tapa.

Huone on nyt sellainen kuin odotettiinkin. Huoneluokka on mukamas executive, ei keksitty eroa superioriin, jota meille eilen näytettiin. Kannatti protestoida. Laitetaan kuvia molemmista huoneista kun keritään.

Kierreltiin päivä pitkin poikin ja käytiin chinatownissa. Odotin paljon enemmän siltä. Käytännössä se  oli krääsätori minimaalisella kiinalaisarkkitehtuurilla.

Täällä on monikerroksisia ostoskeskuksia joka korttelissa. Hinnat ovat melko pitkälti Suomen tasoa ja ylikin esim. vaatteissa. 

Denguekuumetta on tietyillä aluilla myös kaupungissa. Alueet ovat onneksi kaukana siellä missä ollaan käyty tai käydään. Vältämme niitä. Singaporella on hyvät sivut aiheesta ja tartunta-alueet näkee kartasta. 

T. Tero

Saigonista Singaporeen, 28.-29.5.

Saigon, 28.5.2013
Aamusta lähdettiin käymään paikallisella Ben Thanh -markettialuella. Kyllä riitti säpinää..! Tuo siis oli sisätilassa ja kojuja oli niin paljon kun vaan ikuna sinne mahtuu. Paikalla oli ilahduttamassa ah-niin-raikkaita-ruokakojujakin, onneksi ne oli sentään ahdettu samalle seinustalle, niin pystyi jonkinverran muualla kiertelemään. Olihan siellä jos jonkinlaista krääsää, mitä vaan voi kuvitella. Siellä sitten saikin tingata oikein kunnolla, lähtöhinnat oli varmaan kymmenkertaiset tavaroiden oikeaan hintaan nähden. Jotain pientä saatiin myös me mukaamme, vaikka aika nopeasti sieltä poistuttiin. Myyjät kun alkoivat käydä vähän liian ahdisteleviksi ja mm. un Osmo-masua alkoivat lääppiä. Ei sopinut meikäläiselle! Markkinoiden jälkeen Teron kanssa päätettiin uskaltautua paikalliseen hierontapaikkaan, Tero saikin ihan kunnon selkähieronnan, minä uskaltauduin manikyyriin. Mun manikyyri oli kyllä enemmän kun turha, mutta maksoihan tuo 40000 paikallista juttua (eli dongia), euroissa siis kokonaista 1,50€. :p Hieronnan jälkeen otettiin vähän lepiä hotellilla ja sitten lähdettiin Jennin ja Suvin kanssa syömään yhteen ostoskeskukseen. Loppuilta menikin sitten pakkaillessa ja hotellin palautelomaketta täytellessä. Täytyi kyllä kehua se pulju aivan maasta kattoon, oli niin mahtava ja siisti huone sekä ystävällistä palvelua, ettei missään!


Saigon --> Singapore 29.5.
Aamulla aikaisin sitten täytyi herätä ja suunnata aamupalan kautta Saigonin lentokentälle, josta oli lennähdys Singaporeen. Lento meni ihan vallan mukavasti, syötiin ja nukuttiin :p Eipä tuo pyrähdys kestänyt kuin vähän reilu 1,5 tuntia.

Singaporessa saatiin taas tehtyä  maahantulotarkastukset ym. tosi sujuvasti, ei ollut jonoja ja virkailijoita ei tuo Suomen passi vissiin hirveästi jaksanut kiinnostaa.. Lentokentältä päätettiin ottaa kuitenkin taksi metron sijasta keskustaan ja päästiin hotellille. Näytti oikeinkin kivalta! No, eihän siinä, mentiin kirjautumaan hotelliin ja virkailija siellä tiskin toisella puolella alkoi turista kaikkea mitä ne nyt normaalistikin turisee, kuten "Teillehän oli varaus kolmeksi yöksi" ja "jos nämä hotellin rekisteröimislomakkeet tästä täyttelisitte". Ja mehän vastailtiin. Tero vilautti myös luottokorttiaan, kun halusivat maksun jo siinä vaiheessa. Vissiin ihan normaali täkäläinen tapa. Sen jälkeen virkailija saikin suunsa auki ja kertoi, että heillä on ns. ylläpitohuollon vuoksi ylibuukattu hotelli ja siirtävät meidät sisarhotelliinsa ihan tuohon viiden minuutin matkan päähän. Saadaan myös "executive" huone, eli huone ihan sieltä parhaimmasta päästä. Mikäs meidän siinä auttaa vastaan nurista, vaikka vähän nyrpeää naamaa näytettiinkin siinä vaiheessa. Hotelli järjesti meille kuitenkin taksikyydin toiselle hotellille, joten vaikutti ihan kivalta tuon huoneen korotuksenkin kanssa. Just. Tää hotelli onkin siis joku matkailijahotelli, huoneessa ei muuta ole kuin sänky ja pieni pöytä, vessoja on kaksi, mutta niihinkin täytyy melkein peruuttaa, jotta pääsee pöntölle asti. Plus että samassa tilassa on suihku (siis molemmissa vessoissa), joka kyllä kastelee koko neliön kokoisen vessan, jos sitä käyttää. Ja minä en mahani kanssa varmaan ees mahtuisi itse suihkun alle. Huoneessa myös haisi selkeästi tupakki. Hotellilla tähtiä on kaksi, alunperin varatussa taitaa olla neljä.

Ja tämähän ei meille käy.

Ei muuta kun respaan pikapikaa takaisin kertomaan, että ehei, me ei täällä olla, tupakka haisee ja tämä ei varsinkaan mulle juuri nyt sovi ja ihan muusta ollaan maksettu. No, saatiin katsoa kolme muuta huonetta samasta hotellista. Kaikissa sama juttu, paitsi tupakin haju oli niistä poissa. Ehhehe-ei-EI, marssittiin takaisin respaan. Respa ystävällisesti soitti alkuperäiseen hotelliin, johon sitten tehtiin seuraava sisäänmarssi. Ei heillä siellä ollut meille huonetta tarjota täksi yöksi, saatiin kyllä nähdä yksi huone, joka oli siis sellainen, mikä alunperin varattiin. Se oli ihan ok. No, nyt täytyi tulla tänne rupu-hotelliin täksi yöksi ja sitten lopuiksi Singapore-öiksi meille ainakin luvattiin vielä pykälää parempi huone, kuin mikä oltiin varattu (onpa ihanaa olla vaikea asiakas! :p). Odotamme siis jännityksellä huomista aamua, josko saisimme mukavamman huoneen. Oli pakko laittaa myös tiukkaakin tiukempaa palautetta hotellin varaustoimistolle. jotka vielä erikseen laittoivat viime viikolla meiliä, että ovat varmistaneet varauksemme ja pitävät huonetta varattuna meille saapumiseemme asti. Heh, no näinhän ei sitten tosiaan ihan käynyt..

Saapi nähdä kuinka täällä nukuttaa, sen verran on jännittävä paikka.. Kaikki melu kuuluu käytäviltä tänne, siivoojia menee tuolla kärryjensä kanssa vieläkin (kello on siis puoli 11 illalla) plus että täällä vilisee jotain minimuurahaisia lattioilla. KÄÄK. Koti-ikävä iski muuten just. No, kaippa sitä yksi yö menee vaikka nukkumattakin. Ja on tää nyt muuten ihan siisti huone ja remppaakin on tehty varmaan ihan tässä 2000-luvulla. Mutta siitä huolimatta vähän meinaa jännittää...


t.Sipe

Back in Saigon!

Vung Taussa sunnuntai meni lepäilessä. Aamulla köpöteltiin ostamaan seuraavan päivän lauttaliput Saigoniin, melkoisen kuumaa puuhaa tuokin, vaikka matkaa taisi olla kokonainen kilometri. Altaalla vasta olikin tuskallisen lämmintä, jaksettiin olla siellä ehkä puoli tuntia ja sitten oli pakko lähteä ilmastoinnin viereen. Myös hotellihuoneessa tarkeni.. jouduttiin aamulla vaihtamaan huonetta kun meille annettu huone oli varattu ja siirryttiin takas omalle huoneluokalle. Uudessa huoneessa ei toiminut ilmastonti kunnolla, mutta ei jaksettu enää siitä lähteä kommentoimaan... 25 astetta oli ihan siedettävä kuitenkin. Illalla käytiin syömässä läheisessä Nine ravintolassa, jota oli kehuttu netissä. Ja oli kyllä kehujen arvoinen! :)

Maanantaina päräytettiin taksilla lauttasatamaan. Lauttamatka Ving Tausta Saigoniin sujui puolessatoista tunnissa eikä höykyttänyt pahasti. 

Hotelliin päästyämme (on sama hotell kuin to-pe) meidät tunnistettiin ja moikkailtiin paljon. Oli kotoisa olo.

Saatiin huone ja kun menin garanteeraamaan sitä, niin ilmeisesti jonkinlainen päällikkö tms. moikkas ilosesti ja alkoi aikamoinen vietnamin kielinen papatus. Hän vaihdatutti meille annetun huoneen ennen kuin edes päästiin katsomaan mitä meille tarjottiin. Päällikkö totesi, että ensin meille tarjottu huone ei ole läheskään niin kiva kuin mikä meillä oli aikaisemmin. Saatiin siis ihan sama junior suite mikä meillä oli aiemmalla Saigonin visiitillä muutama päivä sitten, nyt vaan huone saatiin standard huoneen hinnalla. Ihan kiva :) Näin mitä edelliseltä kerralta oli kirjoitettu tähän varaukseemme: please upgrade the room. Nice and friendly customers!  ja ilmeisesti tuon päällikön nimi. :) 

Lähdettiin heti Starbucksin kahvin ja leipien kautta kohti sotamuseota. Museossa oli esllä kuvia kauheuksista, joita jenkit vietnamissa aiheutti ja joita edelleen myrkyistä ja miinoista aiheutuu. Aika rankkaa katsomista ja yksipuoleista. Esillä oli pohjoisen näkökulma eikä heidän omista tekemisistään puhuttu mitään. Hurjaa ja surullista silti, että edelleen syntyy jalattomia ja  epämuodostuneita lapsia biologisten aseiden takia ja maastossa on vielä tuhansia tonneja miinoja. Näyttelyssä oli myös käytetyistä kidutusmenetelmistä ja vankilalosuhteista kertovia rekonstruktioita. Oli kyllä todella käymisen arvoinen paikka hieman puolueellisesta näkökannasta huolimatta.

Sitten syömään hard rock cafeeseen ja hotellille. Ruuan jälkeen päätettiin kävellä takaisin hotellille ja katsella Saigonia siinä matkalla. Saigon vaikuttaa kyllä varsin mukavalta kaupungilta! Tosi siistiä ja katukauppiaatkin tuntuvat uskovan puhetta, eivätkä ihan liimaudu kiinni vaikka jotain jäisi vähän pidemmäksi aikaa katsomaankin. Kaikenkaikkiaan tuli tehtyä ihan reipas kävelykierros.

 T. Tero

Pidempi versio Duyenin ja Arton häistä 25.5.2013

Hääaamu alkoikin siis jo aikaisin, aamupalalle seiskalta, jotta oltiin iskussa lähtemään aamuseremoniaan, bussikyyti kun lupailtiin saapuvaksi hotellillemme klo 8.40. Hieman myöhässä sitten se saapuikin, Arto omassa autossaan bestmaninsa (veljensä Niko) kanssa ja vieraat minibussissa. Siitä sitten körröteltiin jonkin matkaa, mahdollisesti päädyttiin Duyenin (morsiamen) kotiin, jossa seremonia järjestettiin. Koko päivän mukana heilui sekä videokuvaaja että valokuvaaja ja jo matkan aikana videomies päästeli skootterillaan meidän vieressä ja kuvasi jo saapumisen paikalle.

Hääauto sulhasen ja bestmanin kanssa

Paikalla olikin jo aika joukko porukkaa, niin paikallisia kuin sitten meitä länsimaalaisia vieraita, kaikenkaikkiaan meitä oli varmaan viitisenkymmentä. Itse seremonia alkoi meiltä hieman piilossa, me odottelimme porttien ulkopuolella kun ilmeisesti sulhasen puolen vanhin (?) kävi kysymässä morsiamen isältä (tai perheeltä, tai suvun vanhimmalta, jäi hieman epäselväksi) lupaa. Lupa myönnettiin. Siitä sitten kuljettiin kulkueessa pihalle, jossa seremoniat järjestettiin.

Arto-sulho odottelemassa luvan myöntämistä

Naimattomat miehet toivat lahjat morsiusparille, lahjat ovat sulhasen perheeltä morsiamen perheelle ja ne edustavat sitä vaurautta, mitä sulhasen perhe tuo morsiamen perheelle. Lahjoissa on mm. kakkuja, suklaata, hedelmiä, koruja..

Sen jälkeen istuttiin pöytiin, läheisemmät sukulaiset (perheet, suvun vanhimmat ym.) menivät tietenkin lähemmäs ja me muut kauemmas. Hetki odoteltiin, saatiin juotavia ja etsittiin paikkaamme. Sitten oli vuorossa esittelykierros, jossa lähin suku esiteltiin puolin ja toisin, lähisuku taisi päättyä tässä tapauksessa setiin ja täteihin, jotka olivat lähimpänä alttaria. Ikävästi oltiin sen verran kauempana istumassa, ettei oikein kuultu mitä edessä puhuttiin, vaikka suurin osa oli käännetty myös suomeksi. Sitten esiteltiin sulhasen perheen tuomat lahjat. Marianne, sulhasen äiti, käytti kaiken vietnamin kielentaitonsa ja luki ne vietnamiksi :) Oli kuulemma aika jännää, vaikka oli lunttilaputkin tarjolla. :D

Tämän jälkeen morsiamen äiti haki morsiamen paikalle. Morsian (ja oikeastaan kaikki muutkin paikallaolevat naiset, jotka olivat osanneet varautua :P) oli pukeutunut perinteiseen pukuun, myös siis tässä tapauksessa mm. Mariannella sekä sulhasen siskolla Aulilla oli päällään nuo. Arto antoi kukkakimpun Duyenille ja sitten oli sormusten vaihdon aika, jonka jälkeen morsiuspari pyysi siunausta esi-isiltään. Sitten pääsikin Marianne taas toimiin ja puki morsiammelle lahjaksi antamansa korut, näin toimivat sitten myös morsiamen äiti sekä isoäiti (?). Sen jälkeen morsiuspari kumpikin kiitti vanhempiaan kasvatuksesta ja suojeluksesta, jonka jälkeen Arto tarjoili teetä morsiamen vanhemmille ja Duyen sulhasen vanhemmille.  Sitten vielä sekä sulhasen isä että morsiamen isä pitivät tuoreelle avioparille puheet.

Morsian saapuu.

Jännä hetki, vieläkö sormukset mahtuu..

Polvistuminen alttarille, ilmeisesti buddhalaisten alttari.

Tarkkaa puuhaa tuo korvakorun pukeminen toiselle :)

Teehuikkaa sulhasen isälle ja äidille

Huikkaa myös sulhasen isoäidille

Antti aloittelemassa puhettaan morsiusparille

Virallinen osuus taisikin olla sitten siinä. Sen jälkeen oli tarjolla paikallista lounasta koko porukalle, tarjolla oli kaikenlaista paikallista kala- ja riisijuttua. Sekä Fazerin suklaata, se taisi olla se suomalainen osuus koko hommassa :) Syömisten jälkeen alkoi melkoinen valokuvausrumba, kun sukulaiset ym. kuvattiin morsiusparin kanssa, samalla myös onniteltiin morsiusparia. Jonkin aikaa vielä istuskeltiin ja seurusteltiin muun "nuoriso-osaston" kanssa, jotka istuivat samassa pöydässä meidän kanssa. Sitten olikin aika jo siirtyä takaisin hotelleille, jonne päästiin mukavasti taas bussikyydillä. Koko aamuseminaari kesti tuollaisen 2,5 tuntia. Täytyy kyllä sanoa, että onneksi ei sen pidempään, oli melkoisen kuumaa puuhaa kaikenlaisista tuulettimista ja varjopaikoista huolimatta..


Sitten olikin taukoa muutama tunti ennen iltaohjelmaa. Me päätettiin käyttää tilaisuus hyväksemme ja lähdettiin metsästämään kauppaa, josta saisi vettä. Eipä meinannut löytyä.. Marssittiin varmaan puoli Vung Tauta läpi ja ainoa kioski-pahanen, joka löytyi ja oli auki olikin sitten tossa hotellin takana.. Että niin.. :p


No, sitten täytyikin taas laittaa ykköset päälle ja suunnata takaisin tän meidän hotellin altaalle, jossa järjestettiin häiden virallinen iltaohjelma, syöpöttelyä siis pääasiassa. Homma alkoi hienosti kun asteltiin alueelle ilmapalloporteista, jota ennen oltiin onniteltu vanhemmat.

Sitten rustattiin vieraskirjaan nimet ja ihmeteltiin, että mihinkähän sitten meidän pitäisi mennä. No, onneksi istumapaikkakin löytyi vihdoin ja viimein. Hetkosen päästä alkoi mahdoton vietnamin kielinen papatus, juontaja-täti alkoi siis juontaa iltaa. Musiikin ja saattueen saattelemana Duyen ja Arto kävelivät lavalle, papatus senkun kiihtyi ja koveni sitä mukaa mitä lähemmäs pääsivät. Hetkosen päästä samanlaisessa saattueessa (ja vietnam-papatuksessa) lavalle astelivat myös molempien vanhemmat. Siellä he sitten kilistelivät, Arto ja Duyen leikkasivat kakun ja kaatoivat shampanjaa "shampanjalasitorniin" (mikä nyt onkaan se virallinen ja oikeaa nimitys tuolle..).

Kilistelyä morsiusparin ja vanhempien kesken

Juhla-alue meidän parvekkeelta kuvattuna

Ja sitten alettiin syödä. Paikallista ruokaa kannettiin pyötään sen minkä tarjoilijat ehtivät ja me mutustettiin syömäpuikkojen avulla minkä ehdittiin. :D Onneks oli myös haarukka tarjolla, niin pystyi vaihtamaan siihen sitten kun ei enää jaksanut puikoilla leikkiä. Ruokaa oli varmaan 15 lajia tarjolla, tosin määrät olivat sen verran pienet, että ei nyt mahdoton ähky tullut. Ja se olikin sitten siinä se virallinen osuus. Illallisella oli tiettävästi 220 hlöä, joista vain harvat ja valitut, eli me länsimaalaiset ja osa paikallisista, lähdettiin jatkamaan iltaa hotellin yläkerran ravintolaan. Siellä oli sitten juomaa, musiikkia, parin ensimmäinen häätanssi ja hääleikkejä näin suomalaiseen tapaan. Ilta meni melkoisen nopeasti siinä rupatellessa ja 11sta aikaan pitikin lähteä ravintolasta pois. Jatkojenjatkot olivat sitten allasbaarissa, mutta me ei mahdottoman pitkään siellä enää jaksettu vaan piti tulla unille.

Kaapattiin Arto

Kyllä, kuumimmat häät ehkä ikinä!

Kaikenkaikkiaan oli kyllä oikein mielenkiintoista ja kivaa nähdä vähän erilaisemmatkin häät. Onneksi päästiin mukaan siihen aamuseremoniaan, muuten olisi jäänyt ehkä vähän laimea kuva paikallisista häistä.


t.Sipe

Häät

Huh, olipa siinä juhlintaa kerrakseen! Hieno kokemus ja koko päivähän siihen meni. Täytyy huomenna koittaa ehtiä ja jaksaa kirjoitella niistä juttua tänne. Jos nyt koittais nukkua, kun viime yön unisaldo on n. 3h ja herätys oli klo 7, nyt kello näyttää olevan jo melkein kaks yöllä..


t.Sipe

Vung Tau!

Päästiin perille Vung Tauhun ja ihan turvallisesti ja mukavasti. Auto oli melko uusi ja kuskikin ihan hyvä, ei kaahaillut liikaa. Käytiin hakemassa Suvi ja Jenni kentältä ja sitten vaan nokka kohti etelää ja Vung Tauta. Matka kesti kolmisen tuntia, ei pysähdytty kertaakaan. Takaisin mennään kyllä lautalla vaikka auto olikin mukava ja ilmastoitu.

Hotelli onkin sitten hieman erikoinen. Paikalliset pitää tätä ilmeisesti oikein hyvänäkin hotellina - ja on tää varmaan sellainen ollut joskus 25 vuotta sitten. On kyllä niin kulahtanut, että melkein hirvittää. Saatiin huone, jossa oli melkoinen tupakin haju ja siitä mentiin hieman valittamaan respaan (eihän tässä tilassa oleva nyt vaan voi moisessa lemussa olla!). Saatiinkin uusi huone, tosin se oli alempaa luokkaa kuin mitä varattiin, joten loppujen lopuksi saatiin ainakin nyt ensimmäiseksi yöksi pykälää parempi huone kuin mitä varattu oli. Heh. No, eipä tääkään nyt mikään lukaali ole, melkoisen vanhan ja kuluneen oloinen..

Huomenna päästäänkin sitten heti aamusta häähumuun mukaan, kun Arto-sulhanen kysyi, josko halutaan johonkin aamu-seremoniaan osallistua. Ja tottahan toki halutaan! Se on yleensä vain sulhasen perheelle tarkoitettu, mutta kuulemma saadaan mennä mekin. :) saapi nähdä mitä siellä on luvassa, toivottavasti jotain kivaa, jotta tää hotelli-järkytys vähän hälvenisi. Aamu vaan alkaa melkoisen aikaisin, kun seremonia-kyyti tulee hakemaan jo klo 8:40 meidät hotellilta. Huh. Tarttee siis varmaan mennä koittamaan uinumista, tosin hotellin ja täysikuun vuoksi saattaapi meikäläiseltä jäädä vähän vähälle..


t.Sipe